Hammaslääkäriliitto otti tiedotteessa (3.12.24) kantaa potilasturvalliseen työnjakoon. He katsoivat, että potilasturvallisuus vaarantuu, jos tutkimus, taudinmääritys ja hoitosuunnitelman tekeminen laajenisi myös suuhygienisteille. Huolen taustalla lienee kelakorvausuudistus, joka mahdollistaa kelakorvauksen potilaalle suuhygienistin antamasta hoidosta ilman hammaslääkärin lähetettä kahdesti vuodessa sekä käynnissä oleva ammattihenkilölain uudistus.
Lakiuudistuksessa työjakoa pohditaan laajasti. Ajatuksena on, että sote-alan ammattilaiset voivat keskittyä omaa osaamistaan vastaavaan työhön. Esimerkiksi lääkärit/hammaslääkärit voisivat siirtää nykyisiä tehtäviä muulle henkilöstölle ja keskittyä vain vaativimpiin tehtäviin. Hammashoidossa tätä työjakoa on tehty esimerkiksi laajojen parodontologisten hoitojen, lohkeamapaikkausten ja oikomisen suhteen jo vuosikymmenten aikana. Ongelmana nyt on siis taudinmääritys, jossa tällä hetkellä vain hammaslääkärillä on päätäntävalta ja vastuu. Kansainvälisesti katsottuna mm. naapurimaissamme Ruotsissa ja Norjassa, suuhygienistit ovat voineet tehdä jo vuosia taudinmäärityksen karieksen ja kiinnityskudossairauksien osalta. Tämä toiminta ei ole heillä vaarantanut potilasturvallisuutta.
Suuhygienistit opiskelevat ammattikorkeakouluissa. Opetussuunnitelmassa noudatetaan STM:n laatimaa Asiakas- ja potilasturvallisuusstrategiaa, joka velvoittaa huomioimaan WHO:n vaatimusten mukaisesti kaikki potilasturvallisuuden osa-alueet. Laajaan koulutukseen sisältyy vahvasti suun terveystarkastuksen osaaminen. Terveystarkastus ei sisällä diagnoosia, mutta ammattihenkilölain perusteella suuhygienisti voi aloittaa hoidon potilaan oireiden ja käytettävissä olevien tietojen sekä tekemänsä hoidontarpeenarvioinnin perusteella. Hoitoa voi olla esimerkiksi hammaskiven ja biofilmin poisto tai karieksen pysäytyshoito. Julkisessa suun terveydenhuollossa suurin osa alle 18-vuotiaista ei tapaa hammaslääkäriä kuin muutaman kerran, ellei suusta löydy suuhygienistin tai hammashoitajan vastaanotolla kariesta tai oikomishoidon tarvetta.
On tarve arvioida työnjakoa uudelleen, koska henkilökuntaa tai resursseja ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi vastaamaan kansalaisten tarpeisiin. Oikeanlaisella työnjaolla voimme vaikuttaa potilaiden hoitoon pääsyyn ja myös siltä osin vaikuttaa potilasturvallisuuden toteutumiseen.
Riikka Jokimäki, Shg (YAMK), lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Mirkka Järvinen, FT, TtM, AmO, Shg, toiminnanjohtaja, Suun terveydenhoidon ammattilaiset STAL ry
Hanna Lähteenmäki, FT, Shg (YAMK), puheenjohtaja, Suomen Suuhygienistiliitto SSHL ry