31.12.1999 klo 23.59 seisoin ystävieni kanssa Turussa Aurajoen rannalla piccolo-kuoharipullo kädessä ja palelin. Vuosituhat vaihtui, maailmanloppu ei tullut, elämä jatkui.
31.12.2022 klo 23.59 olin jo vuoteessa lukemassa dekkaria. Vuosi vaihtui, hyvinvointialueet aloittivat toimintansa, ja elämä jatkuu.
Nämä kaksi vuoden vaihtumista tulen todennäköisesti muistamaan aina. Kumpikin on aiheuttanut lukemattoman määrän lehtikirjoituksia, ennustuksia ja spekulointia. Vuosituhannen vaihtuminen jäi aikanaan unholaan, kun taas hyvinvointialueista tullee riittämään mielipiteitä seuraaviksi vuosikymmeniksi.
Jos olisin elokuvakäsikirjoittaja, kirjoittaisin hyvinvointialueesta kolmetuntisen menestysdraaman. Elokuvan alussa olisi vahvaa epäilystä, epäuskoa, selkäänpuukotusta ja suuria tunteita. Filmin edetessä kirottaisiin suomalaisittain, käärittäisiin hihat ja alettaisiin puurtamaan. Viimeisen tunnin ajan saisimme nauttia värikylläisistä kohtauksista, joissa asiakkaat saavat maailman parasta hoitoa – ilman tietoakaan hoitajapulasta tai väsymyksestä.
Mutta en ole käsikirjoittaja. Eikä tuosta olisi tullut menestysleffaakaan, korkeintaan C-luokan tekele. En kuitenkaan halua epäillä hyvinvointialueiden toimintaa tulevaisuudessa. Päinvastoin, sillä nyt kaikilla alueilla on tasavertainen näytön paikka osoittaa, mitä tällä suurella uudistuksella voidaan saavuttaa. Toiveet ovat korkealla, ja näin suuren asian ollessa kyseessä ymmärretään myös alun pikku kompuroinnit.
Uudistuksia tehdään aika ajoin kaikkiin asioihin. On järkevää tarkastella toimintaa, karsia toimimattomat asiat pois ja kehittää uutta. Sote-uudistuksen suurin tavoite on turvata hyvinvointialueiden asukkaille kustannustehokkaasti yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelut. Tuohon lauseeseen kohdistuu hyvin paljon odotuksia ja toiveita. Työntekijöinä haluamme antaa asiakkaillemme parasta mahdollista hoitoa kiireettömässä ja hyvin johdetussa työympäristössä. Asiakas puolestaan odottaa saavansa asiantuntevaa hoitoa sekä pysyvää asiakassuhdetta samalla hammashoitajalla/suuhygienistillä ja hammaslääkärillä.
Vuoden vaihtuminen ei varmastikaan tuonut hyvinvointialueille näin auvoista uudistusta. Suurimmat muutokset näkyvät työntekijöille liikkeenluovutuksen yhteydessä vaihtuneena työnantajana ja mahdollisesti uusina tietokoneohjelmina. Asiakkaat eivät välttämättä huomaa eroa vielä millään tavalla. Henkilökuntapula, kiire ja vaihtuvat työkaverit ovat edelleenkin konkreettista arkeamme.
Haluan ajatella positiivisesti ja luottaa siihen, että sote-uudistus lunastaa lupauksensa. Aikaa siihen menee, se meidän on hyväksyttävä. Parhaaksi ei tulla hetkessä. Haluaisin järjestää hyvinvointialueiden kesken julkisen kilpailun: Mikä hyvinvointialue on ihan oikeasti Suomen paras? Tätä parhaimmuutta on jo ehditty mainostaakin joillain alueilla, mutta mielestäni näyttö puuttuu. Pelkkä mainostoimiston keksimä slogan ei riitä, vaan laadukas toiminta edellyttää oikeanlaisia konkreettisia tekoja sekä tehokasta arviointikriteeristöä. Yksi tärkeimmistä kriteereistä olisi ehdottomasti henkilökunnan pysyvyys ja viihtyvyys.
Haastan meidät kaikki toimimaan omalta osaltamme Suomen parhaan hyvinvointialueen puolesta. Vaikka joskus kaikki tuntuukin kaatuvan päälle, ota rauhallisesti – voit tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan. Löydä asioista myös jotain aidosti myönteistä ja hyvää. Epäkohtia huomatessasi muista, että asiallinen keskustelu auttaa eteenpäin. Sinä ja työpanoksesi olette kullanarvoisia niin asiakkaille kuin hyvinvointialueellekin!
Kevätauringosta iloiten
Tanja Leppikari
Puheenjohtaja
Suun terveydenhoidon ammattilaiset STAL ry
Hitta också något genuint positivt och bra i saker och ting
Den 31 december 1999 klockan 23.59 stod jag tillsammans med mina vänner vid Aura å i Åbo med en piccolo-skumpaflaska i handen och frös. Det nya millenniet kom, världen gick inte under, livet fortsatte.
Den 31 december 2022 klockan 23.59 låg jag redan i sängen och läste en deckare. Ett nytt år började, välfärdsområdena inledde sin verksamhet och livet fortsätter.
Jag kommer troligtvis alltid komma ihåg dessa två årsskiften. Båda har orsakat otaliga mängder tidningsartiklar, förutsägelser och spekulationer. Millennieskiftet föll i glömska med tiden, medan välfärdsområdena å sin sida kommer att ge upphov till gott om åsikter under de följande decennierna.
Om jag vore en filmförfattare, skulle jag skriva ett tre timmar långt succédrama om välfärdsområdet. Filmen skulle börja med stort tvivel, skepsis, hugg i ryggen och starka känslor. Under filmens gångs skulle man svära på finskt vis, kavla upp ärmarna och börja kämpa. Den sista timmen skulle visa upp färgstarka scener där klienter får världens bästa vård – utan en tillstymmelse till trötthet eller brist på sjukskötare.
Men jag är ingen manusförfattare. Och det där skulle inte ha blivit en succéfilm, på sin höjd ett alster av C-klass. Jag vill emellertid inte tvivla på välfärdsområdenas verksamhet i framtiden. Tvärtom, för nu har alla välfärdsområdena en likvärdig chans att visa vad man kan uppnå med den stora reformen. Förhoppningarna är höga och när det gäller en så här stor sak är det förståeligt att man snubblar lite i början.
Allt reformeras emellanåt. Det är vettigt att granska verksamheten, gallra bort saker som inte fungerar och utveckla nytt. Social- och hälsovårdsreformens största mål är att på ett kostnadseffektivt sätt säkra välfärdsområdenas invånare likvärdiga och högklassiga tjänster inom social- och hälsovården samt räddningsväsendet. Till den meningen riktas väldigt många förväntningar och förhoppningar. Som arbetstagare vill vi ge våra klienter bästa möjliga vård i en stressfri och välstyrd arbetsmiljö. Klienten å sin sida förväntar sig få sakkunnig vård samt en bestående klientrelation med samma tandskötare/munhygienist och tandläkare.
Årsskiftet har säkert inte fört med sig en så här fröjdefull reform till välfärdsområdena. De största förändringarna för arbetstagarna innebär byte av arbetsgivare i och med överlåtelsen av rörelse, samt eventuella nya dataprogram. Klienterna märker nödvändigtvis inte ännu någon skillnad alls. Personalbrist, stress och byte av arbetskamrater är fortfarande en konkret del av vår vardag.
Jag vill tänka positivt och lita på att social- och hälsovårdsreformen infriar sina löften. Det kommer att ta tid, de måste vi acceptera. Det tar tid att bli bäst. Jag skulle vilja organisera en offentlig tävling bland välfärdsområdena: Vilket välfärdsområde är det bästa i Finland på riktigt? Detta att vara bäst har man redan hunnit göra reklam för i några välfärdsområden, men jag tycker att bevisen fattas. Det räcker inte med enbart en reklambyråslogan, utan högklassig verksamhet förutsätter rätt slags konkreta handlingar samt effektiva kriterier för utvärdering. Ett av de viktigaste kriterierna vore definitivt personalens varaktighet och trivsel.
Jag utmanar oss alla att för vår egen del arbeta för att bli Finlands bästa välfärdsområde. Även om det ibland känns som att allt faller över dig, ta det lugnt – du kan bara göra en sak i taget. Hitta också något genuint positivt och bra i saker och ting. Om du upptäcker missförhållanden, bör du komma ihåg att en saklig diskussion för saker vidare. Du och din arbetsinsats är guld värda för såväl klienterna som för välfärdsområdet!
Hälsningar i vårsolen
Tanja Leppikari
Ordförande, STAL rf