Ennen oli kaikki paremmin. Tuota lausetta käytti ennen vanhempi väestö tuskaillessaan nykyajan menoa. Kovasti lause nauratti silloin itseäni. Nyt näin kuudenkympin kynnyksellä eipä naurata enää yhtään.
Vaan kukapa ei joskus haikailisi vanhoja asioita, kuten että aamulla riitti, kun teroitti lyijykynän ennen ensimmäistä asiakasta. Työyhteisöt olivat pieniä kotoisia yksiköitä, jossa työt hoituivat kiireettä, mutta tehokkaasti. Asiakkaatkin olivat rauhallisia ja tyytyväisiä saamaansa hoitoon. Ja jos oikein nostalgiseksi heittäydytään, niin kesätkin olivat ennen parempia sekä talvet oikeita talvia ja ruoka suomalaista.
Nykyään avaat tietokoneen, joka alkaakin siinä päivittämään itseään eikä kaikki sovelluksetkaan halua tehdä tänään yhteistyötä. Työyhteisöt ovat jättisuuria, joissa kaikilla on koko ajan kiire ja työntekijät vaihtuvat alati. Asiakkaistakin osa on Google-yliopiston käyneitä, joka alan asiantuntijoita, kertoen kuinka heidän hoitonsa tehdään ja millä aikataululla.
Vaikka vanhat asiat kuulostavat kovin idylliseltä, niin ei se aika entinenkään kuitenkaan ollut kaikille niinkään reilu. Työnantajalla oli määräysvalta lähes kokonaan, irtisanomiseen ei tarvittu todellisia perusteita ja työturvallisuuskin oli eri tasolla kuin nyt – nämä vain muutamina esimerkkeinä mainitakseni.
Nykyajassamme on todella paljon sellaista, mistä voi olla aidosti kiitollinen. Työntekijällä on oikeuksia, joista ennen osattiin vain haaveilla. Työhyvinvointi, jaksaminen ja turvallisuus ovat asioita, joista puhutaan ääneen – vaikka aina ei kaikkea saataisikaan vielä kuntoon. Meillä on mahdollisuus vaikuttaa, kysyä, kyseenalaistaa ja vaatia parempaa.
Teknologia kyllä temppuilee, mutta se tuo mukanaan myös joustavuutta ja uusia tapoja tehdä työtä. Tietoa on saatavilla enemmän kuin koskaan, ja parhaimmillaan se auttaa asiakasta osallistumaan omaan hoitoonsa eikä vain olemaan sen passiivinen kohde. Muutos väsyttää, mutta pysähtyneisyys vasta uuvuttaisikin.
Kysymys ei ole siitä, kumpi aika oli parempi, vaan siitä, mitä kummastakin voimme oppia. Jokaisella ajalla on omat vaivansa ja valonsa. Menneisyys muistuttaa inhimillisyydestä ja yhteisöllisyydestä, nykyhetki taas oikeuksista, tiedosta ja vaikutusmahdollisuuksista. Tulevaisuus rakentuu siitä, miten osaamme yhdistää nämä kaksi: säilyttää työn merkityksellisyyden ja arvostuksen, mutta samalla rohkeasti kehittää toimintaa eteenpäin. Parempaa kohti ei kuljeta taaksepäin katsomalla, vaan ottamalla parhaat palat mukaan ja kulkemalla yhdessä eteenpäin.
Lopulta kaiken keskellä on kyse ihmisistä ihmisille. Arjen paineista ja muuttuvista käytännöistä huolimatta työn ydin säilyy samana: halu tehdä työnsä hyvin ja kohdata toinen kunnioittavasti. Kun pidämme tästä kiinni, olemme jo askeleen verran aina vaan parempaa kohti.
Välineet muuttuvat, järjestelmät muuttuvat, mutta meidän osaamisemme ja ammattiylpeytemme pysyvät.
Tanja Leppikari
Puheenjohtaja
Suun terveydenhoidon ammattilaiset STAL ry
Mellan nostalgi och nutid
Förr var allt bättre. Denna fras användes förr av den äldre befolkningen när de våndades över det moderna. Frasen fick mig att skratta mycket. Nu, på tröskeln till 60-årsjubileet skrattar jag inte längre.
Men vem skulle inte ibland längta efter gamla saker, som att det räckte med att vässa en blyertspenna på morgonen innan den första kunden. Arbetsgemenskaperna var små hemtrevliga enheter där arbetet sköttes utan brådska, men effektivt. Även kunderna var lugna och nöjda med den vård de fick. Och om man blir riktigt nostalgisk så var också somrarna bättre förr, vintrarna var riktiga vintrar och maten finsk.
Numera öppnar du datorn som börjar uppdatera sig, och alla appar vill inte heller samarbeta idag. Arbetsgemenskaperna är jättestora, där alla hela tiden har bråttom och de anställda ständigt byts ut. Även en del av kunderna har gått på Google-universitet, är experter på alla områden, och berättar hur deras vård ska göras och med vilken tidtabell.
Även om det gamla låter väldigt idylliskt så var den tiden ändå inte så rättvis för alla. Arbetsgivaren hade bestämmanderätten nästan helt och hållet, det behövdes inga egentliga grunder för uppsägning och även arbetarskyddet var på en annan nivå än nu – bara för att nämna några exempel.
Det finns väldigt mycket i vår tid som man verkligen kan vara tacksam för. Arbetstagaren har rättigheter som man förr bara kunde drömma om. Arbetshälsa, ork och trygghet är saker som man talar om högt – även om man inte alltid kan få allt i ordning genast. Vi har möjlighet att påverka, fråga, ifrågasätta och kräva det bättre.
Teknologin krånglar visserligen, men den medför också smidighet och nya sätt att arbeta. Informationen är mer tillgänglig än någonsin och i bästa fall hjälper den kunden att engagera sig i sin egen vård och inte bara vara ett passivt objekt för den. Förändringen gör en trött, men stagnation utmattar ändå ännu mer.
Frågan är inte vilken tid som var bäst, utan vad vi kan lära oss av de båda. Varje tid har sina egna besvär och ljus. Det förflutna påminner om medmänsklighet och gemenskap, nutiden om rättigheter, kunskap och påverkningsmöjligheter. Framtiden bygger på hur vi kan kombinera dessa två: bevara arbetets relevans och uppskattning, men samtidigt modigt utveckla verksamheten framåt. Man går inte mot det bättre genom att titta bakåt, utan genom att ta med sig det bästa och gå framåt tillsammans.
I slutändan handlar allt om människor för människor. Trots vardagens påfrestningar och förändrade praxis förblir arbetets kärna densamma: viljan att göra sitt jobb bra och möta en annan med respekt. När vi håller fast vid detta är vi redan ett steg närmare på vägen mot det bättre.
Verktygen förändras, systemen förändras, men vårt kunnande och vår yrkesstolthet består.
Tanja Leppikari
Ordförande
STAL rf